Kokemukseni mindfulnessin hyödyistä johtajana ja HR-ammattilaisena

Seuraavan tekstin on kirjoittanut Johanna Lammi, joka on toiminut esihenkilörooleissa n. 15 vuotta ja vastuullisissa HR-johtotehtävissä yli 10 vuotta.

Tietoinen johtaja – Mindful Leader. Mitä tämä mystinen johtamistermi oikeasti edes tarkoittaa? Onko tämä jälleen uusi -ismi vai voisiko tässä sittenkin olla jotakin järkeä?

Tässä kirjoituksessa pyrin oman kokemukseni kautta tuomaan tätä johtamisen termiä tutuksi ja valaisemaan käytännön esimerkein, mitä oleminen tietoisena johtajana voisi parhaimmillaan tarkoittaa ja mitä itse olen oppinut kuluvien kuukausien ja vuosien aikana siitä, miten mindfulness on keino olla parempi henkilöstöjohtaja ja esihenkilö.  

Viimeisen noin 5 vuoden aikana ajatus tietoisesta johtamisesta on kiehtonut minua yhä voimakkaammin. Ei eniten siksi, että jooga on ollut osa elämääni jo pitkään ja mindfulnessiakin on tullut harjoitettua epäsäännöllisen säännöllisesti, vaan siksi, että työelämä ja maailma on muuttunut tavalla, johon myös minun esihenkilönä, ihmisenä ja HR-ammattilaisena on sopeuduttava. Jatkuva kiire, ärsyketulva, keskeytykset, haasteelliset vuorovaikutustilanteet (joita HR:ssä ja esihenkilötyössä riittää), milleniaali- ja z-sukupolvien odotukset työelämältä ja ylipäätään liike-elämän ja ulkomaailman epävarmuus ja muutoksen tahti ovat saaneet minut etsimään työkaluja, miten menestyä ja voida hyvin tässä ”uudessa ja tulevaisuuden maailmassa”. Tavalla, joka olisi kestävää ja tavalla, jossa voisin olla edesauttamassa entistä paremman työelämän rakentamista ja parempaa ihmiselämää ylipäätään. 

Viime syksynä (2021) minulle tarjoutui oiva tilaisuus tutkia henkilökohtaisesti, mitä tämä tietoinen johtaminen voisi käytännössä tarkoittaa. Ilmoittauduin nimittäin Center for Mindfulnessin 8 kk kestävään Mindfulness Peruskoulutukseen. Tavoitteenani oli paitsi muuttaa epäsäännöllinen mindfulness-harjoitteluni säännölliseksi, mutta samalla päätin myös, että seuraavat kuukaudet tulisin olemaan ”tietoinen johtaja”. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, mietin. Päätin kuitenkin olla utelias ja lähteä soveltamaan Mindfulness-harjoitteluani työhöni ja seuraavaksi haluankin jakaa käytännön esimerkkien avulla, mitä tietoinen johtaminen minulle merkitsee, mitä opin 8 kk:n matkallani ja mitä oivalluksia sain siitä, mitä mindfulness voi parhaimmillaan omaan työhön HR-ammattilaisena ja esihenkilönä tuoda. 

Oman kokemukseni pohjalta tietoinen johtaminen (Mindful leadership) on:

1. Coachingia ja valmentavaa johtajuutta parhaimmillaan.

Mindfulnessiin kuuluu olennaisena osana läsnäolevan kuuntelun harjoittaminen. Sitä, että on aidosti läsnä toiselle ilman että miettii, mitä seuraavaksi sanoisi tai että omat ajatukset harhailisivat muualle. Kuulostaa itsestään selvältä ja yksinkertaiselta, mutta valitettavasti se ei sitä aina ole; erityisesti jos mielessä pyörii tuleva vaikea palaveri tai juuri hetki sitten ilmaantunut tulipalo jossakin organisaation osassa tai jos itse on vahvasti eri mieltä henkilön kanssa. Ego haluaisi sanoa väliin jotakin ja nopeasti.

Nuorempi työelämään tuleva ja jo siellä oleva sukupolvi vaatii esihenkilöltään paljon tukea, kuuntelua ja rohkaisua (ja toki moni kokeneempi konkarikin) ja siksi esihenkilön aito läsnäolo korostuu. Olen monta kertaa saanut todentaa paitsi viimeisten kuukausien niin myös viimeisten vuosien aikana, että 1to1 -keskustelut, sparraussessiot toimitusjohtajien kanssa ja esihenkilöiden ongelmien ratkominen onnistuu parhaiten silloin, kun olen ollut todella läsnä, kuunnellut, antanut tilaa ja kysynyt kysymyksiä, jotka ovat kummunneet juuri siinä hetkessä.

Hetki sitten huomasin potevani jopa huonoa omaatuntoa eräässä toimitusjohtajan sparraussessiossa, sillä en oikeastaan edes sanonut ”mitään järkevää” tai tarjonnut ratkaisua ja tästä huolimatta johtaja koki yhteisen ajan hyödyllisenä ja tehokkaana. Riitti, että olin pelkästään läsnä siinä hetkessä ja henkilö löysi itse ratkaisunsa tai ainakin sai selkiytettyä ajatteluaan. Sama läsnäolon voima on pätenyt myös esihenkilötyöhön. Se, että oma tiimiläinen sanoo 1on1 -session jälkeen ”kiitos, että olit minulle läsnä”, on minulle nykyään hienointa, mitä voin esihenkilöroolissa kuulla! Silloin tiedän, että olen onnistunut esihenkilönä.

2. Psykologisen turvallisuuden, luottamuksen ja paremman yhteistyön rakentamista.

Googlen Aristoteles projekti osoitti, että psykologinen turvallisuus on tärkein tekijä menestyvien tiimien rakentamiselle. Luottamus taas syntyy aitoudesta, läpinäkyvyydestä ja kyvystä näyttää oma haavoittuvuutensa. Mindfulness on tutustumismatka itseen, omiin valoihin ja varjoihin, heikkouksiin ja vahvuuksiin ja oman itsensä hyväksymistä juuri sellaisena kuin on. Tuntemalla itsensä ja hyväksymällä itsensä kaikki puolet (esihenkilönä ja ihmisenä), on helpompi olla avoin muille ja kokea empatiaa myös toisia ihmisiä kohtaan. Luomalla psykologisesti turvallisen ilmapiirin ja luottamuksen olen saanut välillä kokea ihmeitä konfliktitilanteissa.

Mm. eräs konfliktinratkaisusessio päätyi yhteiseen naururemakkaan vaikka tilanne alussa oli hyvinkin tulehtunut. Tämänkaltainen lopputulema vaati jokaiselta konfliktin osapuolelta sekä minulta fasilitoijana läsnäolevaa kuuntelua ja sanoittamista, tilan antamista toiselle, rajojen asettamista (=pelisäännöt) sekä itsensä asettamista toisen saappaisiin eli empatiaa.

Olen myös nähnyt, miten valtavia eroja irtisanomistilanteissa voi olla riippuen siitä, olenko sekä minä HR:nä, että mukana oleva esimies ollut läsnä ja empaattinen irtisanomistilanteessa vai onko jompikumpi omassa suojakuoressaan ja stressaantuneena käyttäytymässä reaktiivisesti. Jälleen kerran, kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, mutta vaikeissa vuorovaikutustilanteissa se ei sitä todellakaan ole.

Säännöllinen Mindfulness-harjoittelu on auttanut minua pitämään ”cool head ja warm heart” näissä vaikeissa tilanteissa, sillä Mindfulness kehittää etuaivolohkon toimintaa, jolloin on helpompi valita lähteäkö ”primitiivisten/ reaktiivisten” aivojen käskyihin mukaan vaiko ei. Ja ei, Mindfulnessin harjoittaminen työssä ja tietoisena johtajana toimiminen ei tarkoita sitä, etteikö esihenkilönä tai HR:nä voisi tehdä vaikeitakin päätöksiä ja kommunikoida henkilöstölle ikäviä asioita. Vaikeita asioita tulee eteen eittämättä, mutta nämä asiat voi hoitaa henkilöstöä kunnioittaen ja kohtaamalla työntekijän ihmisenä, ei koneen osasena. 

3. Omasta hyvinvoinnista huolehtimista esihenkilönä.

Sitten omaan lempiaiheeseeni eli stressinhallintaan. Oma taustani on erittäin kovan kasvun organisaatioiden HR:ssä ja esihenkilönä mikä on yleensä aina tarkoittanut vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä menemistä omien rajojen ulkopuolelle liian voimakkaasti ja liian pitkään. Työelämän maratoneja on juostu sprinttien tahdissa. Start-upeissa ja scaleupeissa prosesseja ei vielä juurikaan ole, jolloin kaikki tuntuu hieman kaoottiselta, ihmisiä tulee ovista ja ikkunoista ja kasvukivut tuntuvat.

Kaikki muuttuu ympärillä koko ajan ja lentokonetta pitää rakentaa samanaikaisesti, kun se jo lentää samalla toivoen, että se pysyy ilmassa. Mindfulness on opettanut minua tunnistamaan omat rajani ja tarpeeni ja laskemaan kierroksia, silloin kun olen jo mennyt pari pykälää yli.

Edelleenkin olen tässä matkalla, mutta en enää keltanokkana. Tiedän omat rajani, mutta tiedostan myös, että toisinaan sanon edelleen ”kyllä” vaikka pitäisi sanoa ”ei” tai jos innostun jostakin uudesta projektista, niin jarrun painaminen on vaikeampaa. 

Muistan myös edelleenkin, miten vaikeita mindful -joogan tauot vielä muutama kuukausi sitten minulle olivat. mindful -joogan liikkeet tuntuivat hyviltä, mutta parin sekunnin tauot taas ikuisuudelta. ”Miksi näitä taukoja tässä nyt tarvitaan, kun en edes ole väsynyt?”, ajattelin. Kun uteliaana tarkkailin, miksi tauot tuntuivat niin vaikeilta, ymmärsin, että minun oli edelleen vaikeaa pitää työpäivän aikana taukoja tai että pidin taukoja vasta sen jälkeen, kun olin jo liian väsynyt. Se mitä tapahtui joogamatolla, tapahtui siis myös työelämässä. Olemalla tästä tietoinen pyrin pitämään enemmän taukoja vaikka se olisi vain yksi tietoinen hengitys, lyhyt kävelylenkki työpäivän aikana tai pitkä viikonloppu.

Vanha ja kulunut sanonta pätee aina, ”laita happinaamari ensin omille kasvoillesi ja vasta sitten muille”. Esihenkilönä ja HR:nä on vaikea pitää huolta oman tiimin ja henkilöstön hyvinvoinnista, jos oma hyvinvointi on uhattuna.

4. Parempaa keskittymiskykyä ja päätöksentekokykyä.

Muistan hetken, kun istuin pari vuotta sitten työpäivän jälkeen makuuhuoneen lattialla ja yritin pitkän meditaatiotauon jälkeen keskittyä hengitykseeni. Se oli ihan mahdotonta! Olin tuolloin ollut pitkään liiallisen kuormituksen alla ja tuntui, että aivoni eivät enää vastaanottaneet mitään, mutta toisaalta ajatusten rauhoittaminen ja yhteen asiaan kuten hengitykseen keskittyminen oli ihan yhtä mahdotonta.

Pari vuotta tuon hetken jälkeen ja kuukausien säännöllisen mindfulness -harjoittamisen myötä pystyn jälleen tuomaan fokuksen hengitykseen ja löytämään ajatusten väliin tilaa. Työhöni säännöllinen mindfulnessin harjoittaminen on tuonut selkeyttä päätösten tekoon ja multitasking on vaihtunut useimmiten single-taskingiksi. Virheitä syntyy vähemmän, kun huomio on yhdessä asiassa kerrallaan ja toisaalta työteho on parempi, kun mieli ei koko ajan hypi yhdestä asiasta toiseen.

Tiedostan, että mindfulness on tuonut elämääni valtavasti positiivisia asioita niin työssäni kuin yksityiselämässäkin. Mindfulness on auttanut minua olemaan niin parempi HR-ammattilainen, esihenkilö kuin itseni johtajakin. Loppujen lopuksi kaikki hyvä (myös hyvä johtaminen) lähtee läsnäolon tilasta. Matka kuitenkin jatkuu, sillä esihenkilönä, HR-ammattilaisena ja ihmisenä en ole koskaan valmis, ja hyvä näin.