Mindfulness-ohjaaja, mindfulness-kouluttaja, mindfulness coach, mindfulness valmentaja eivät ole suojattuja nimikkeitä tällä hetkellä. Kuka tahansa taustasta riippumatta voi kutsua itseään mindfulness-osaajaksi. Tämä on omiaan aiheuttamaan epätietoisuutta miten tunnistaa pätevä ohjaaja tai kouluttaja.

Kutsun tässä mindfulness-kouluttajaksi henkilöä, joka kouluttaa mindfulness-ohjaajia. Kouluttamani mindfulness-ohjaajat tunnistat mindfulness-ohjaaja CFM® merkinnästä.

Mindfulness-kouluttaja kouluttaa mindfulness-ohjaajia

Mindfulness-kouluttajalta (eli mindfulness-ohjaajia kouluttavalta henkilöltä) odotetaan riittävää omaa meditaatiokokemusta sekä koulutusta joko MBSR- tai MBCT -menetelmään.

Uskon, ettei monikaan mindfulness-tarjoaja ole tietoinen siitä, että kouluttaakseen muita, on kuljettava ensin itse tietty polku. Ohjaajallekin on oma koulutuspolkunsa, jossa kehitetään mindfulness-menetelmän oleellisia osa-alueita. Oma meditaatiokokemus ei tee vielä mindfulness-kouluttajaa tai ohjaajaa. Suosittelen selvittämään mikä tausta mindfulness-ohjaajalla itsellään on ja missä hän on koulutuksensa käynyt. Lisäksi mindfulness-ohjaajan kouluttajan tausta on yhtä tärkeä, sillä kouluttaja välittää ohjaaja-oppilailleen vain sen kokemuksen ja tiedon joka hänellä itsellään on. Mindfulness-kouluttajana sekä mindfulness-ohjaajana oleminen on elämän pituinen matka uteliaisuuteen ja valmiuteen asettua oppilaaksi.

Mindfulness-sana tuli ensimmäisenä valtavirran tietoisuuteen professori Jon Kabat-Zinnin kautta. Hän oli Massaschusettsin yliopiston lääketieteen professori ja itse intohimoinen meditoija ja joogaaja. Hän näki omassa yhteisössään meditaation valtavan voiman ja halusi tuoda tämän kokemuksen myös työhönsä.

Hän loi Mindfulness-Based Stress Reduction (MBSR) -menetelmän eli stressinhallinta hyväksyvän ja tietoisen läsnäolon avulla. Siitä tuli 8 viikon ohjelma, jota hän alkoi samanaikaisesti tutkia tieteellisesti. Tutkimustulokset olivat niin vakuuttavia, joten hän jatkoi menetelmän ohjaamista. Hän loi samalla tavan miten MBSR-menetelmää opetetaan.

Olen itse mukana ryhmässä, joka kehittää alla olevan artikkelin mukaisia standardeja. Alla on otteita artikkelista, jotka mindfulness-ohjaaja CFM® Hannele Väre-Salonen on pyynnöstäni suomentanut.

Competence in Teaching Mindfulness-Based Courses: Concepts, Development and Assessment

Rebecca S. Crane, Willem Kuyken, J. Mark G. Williams, Richard P. Hastings, Lucinda Cooper, Melanie J. V. Fennell
© Springer-Science + Business Media, LLC 2011

...Toisaalta siinä, että pyritään tarmokkaasti toteuttamaan houkuttelevaa lähestymistapaa, piilee vaara, että kadotetaan matkan varrella juuri ne elementit, jotka vaikuttivat lupaavilta, niin että Kabat-Zinnin luoman menetelmän perusrakenteet heikkenevät.

Mindfulness ohjaaja

Mindfulness-menetelmään perustuva kurssi on laadultaan juuri niin hyvä kuin on sen ohjaaja sekä hänen oma käsityksenä ja ymmärryksensä siitä, millä kurssi toteutetaan. Ymmärtämisen juuret ulottuvat syvälle omakohtaiseen hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittamiseen (Kabat-Zinn 2011) ja kokemukseen siitä millä tavalla kurssin ohjaamisprosessi tulee integroida kulloiseenkin opetusohjelmaan tai asiayhteyteen sopivaksi (Teasdale ym. 2003).

Opettaja-sukupolvet ja kysynnän laajentuminen

Useimmat menetelmää kehittäneet ohjaajien kouluttajat kuuluivat silloin joko ns. ensimmäiseen polveen, eli he oppivat sen suoraan sen kehittäjältä Jon Kabat-Zinniltä ja tämän läheisiltä työtovereilta. Jotkut kuuluivat ns. toiseen polveen eli opiskelivat ensimmäiseen polveen kuuluvien opettajien johdolla. Useimmat myönteiset tutkimustulokset ovat todellakin peräisin ensimmäisen ja toisen polven kouluttajien oppitunneilta. (HUOMAUTUS, olen saanut koulutuksen suoraan Jon Kabat-Zinniltä sekä hänen läheisiltä työtovereiltaan, jotka ovat kaikki Jonin sukupolvea)

Kehitys on ollut nopeaa, joten se on lisännyt kiinnostusta entisestään ja tarve saada uusia ohjaajia ja opettajia heitä kouluttamaan on kasvanut. Monet asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että lääkärit ja muut ammatinharjoittajat joutuvat kiusaukseen vastata kovaan kysyntään ennen, kuin he ovat kunnolla sitoutuneet ja paneutuneet menetelmän harjoittelemiseen omakohtaisesti ja kehittäneet kykyjä, joita he tulevat tarvitsemaan näiden pyrkimysten toteuttamisessa (esim. Grossman 2010; Kabat-Zinn 2011).

Ongelma on esitetty osuvasti USA:n Mindfulness-keskuksen vuosikokouksen yhteydessä vuonna 2011 pidetyn työpajan tiivistelmässä : ”Kun halutaan kouluttaa kovaa vauhtia uusia MBSR-menetelmän hallitsevia ammattilaisia, on vaarana, että ajaudutaan helposti ja huomaamatta murentamaan menetelmän perustuksia niin, että sen uskollisuus perinteelle, tinkimättömyys ja tarkkuus sekä pitkäjänteinen sitoutuminen kärsivät ja hukataan pätevien ja hyvin koulutettujen MBSR-ohjaajien kypsymisen ja jatkuvan kehityksen edellytykset. (Santorelli ym. 2011).

Koulutusohjelmien laajentuminen ja leviäminen eri aloille synnyttää tilanteita, joissa uskollisuus mindfulness-menetelmän perusteille on vaarassa heikentyä. On väistämättä selvitettävä koulutusohjelmien luotettavuutta ja tutkintojen sisältöä.

Mindfulness-ohjaajana oleminen

Mindfulness- MBSR/MBCT-menetelmää ei voida pitää jonakin ammatillisen pätevyyden jatkeena tai päälle liimattuna osana, eikä opettaminen prosessina tarkoita sitä, että esitetään valikoima teknisiä taitoja, jotka opitaan jostakin valmiiksi. Ohjaajana toimiminen tarkoittaa pikemminkin olemisen tapaa, joka tulee näkyviin omakohtaiseen harjoitukseen sitoutumisen kautta ja josta tulee opettajan persoonallisuuteen kiinteästi kuuluva osa. (McCown ym. 2010).

Mindfulness-opetuksessa tarvittaviin valmiuksiin kuuluu, että ohjaaja kykenee muuttumaan kanavaksi, joka välittää läsnäolon kokemuksia antamalla itselleen luvan olla inhimillinen, ja siten myös haavoittuvainen, sen sijaan, että hän pitäisi kiinni asiantuntijan roolistaan eli takertuisi muodolliseen pätevyyteen.

Voimme väittää, että kaikilla kokemisen tasoilla – intuitiivisesti, emotionaalisesti, kognitiivisesti ja kehollisesti – ohjaustilanteen osallistujat tunnistavat, milloin he ovat saavana osapuolena aidossa, taitavasti ohjatussa ja sopusointuisessa tapahtumassa. Sen sijaan, että yritetään määritellä valmiiksi, millainen ohjaustapahtuman tulisi olla, hyvän mindfulness-ohjaajan osaamista voidaan kuvailla sen avulla, mitä todella näemme, kuulemme ja aistimme, kun saamme ottaa vastaan taitavaa ohjausta.

Ohjaajien koulutuksessa tulee kehittää kykyä kytkeä eri kurssitapaamisten teemoja sekä harjoituksen kulkuun että opetuksen sisältöön niin, että ohjaaja pysyy samalla tietoisena siitä, minkälaiselle ryhmälle hän on kohdentamassa opetustaan. Kaikkien näiden ohjausprosessien läpi kulkee punaisena lankana ohjaajan kyky heijastaa koko olemuksellaan, myös kehon kielellä, mindfulness-opetuksen erityislaatua. Hyväksyvän tietoiseen läsnäoloon perustuvassa ohjauksessa on tärkeänä erityispiirteenä (embodiment of process) se miten ohjaaja välittää ja tekee näkyväksi (yleensä sanattomasti) oman kokemuksensa osallistujille. Tämä erottaa mindfulness-menetelmään perustuvan lähestymistavan muista lähestymistavoista.

Ohjaajan tulee ilmentää esimerkiksi seuraavaa: tietää mihin huomio viedään ja keskitetään eri tilanteissa, syvää uteliaisuus, mielen tasapaino ja myötätunto. Ohjaajan olemus kertoo olennaisen siitä mahdollisuudesta, jonka hyväksyvä, tietoinen läsnäolo antaa ihmiselle sellaisella tasolla, joka on käsitemaailman yläpuolella. Ohjaajat eivät jaa osallistujien kanssa järjellisesti havaittavaa filosofista näkemystä, vaan osallistuvat yhdessä heidän kanssa sisäiseen tutkiskeluun ja ihmettelyyn, joka on erottamaton osa ohjaajan omaa elämää.

Tiedämme omasta kokemuksestamme, että kykymme tuoda näkyviin hyväksyvän, tietoisen läsnäolon opetuksia on lähtöisin jatkuvasta, elävästä yhteydestä omakohtaiseen harjoitukseemme ja opetuksiin, jotka kumpuavat mindfulness´n alkulähteistä, vanhoista viisauden perinteistä. Tähän ohjaajien osaamiseen kuuluu tietenkin myös kyky sovittaa ja kohdentaa ohjaustaitonsa valtaväestön keskuuteen ilman uskonnollista viitekehystä siten, ettei ohjaaja katkaise yhteyttä perinteiseen eikä hylkää sitä viisauden ja syvän ymmärryksen lähdettä, josta tietoiseen, hyväksyvään läsnäoloon perustuva opettaminen syntyi.