Levottomuus jäytää. Kiire raatelee hermoja. Voisiko kolmen päivän mindfulness-kurssilla oppia tarttumaan hetkeen ja löytää avaimet mielenrauhaan?

Viisitoista ihmistä tarkastelee syvän hiljaisuuden vallassa kämmenellään lepäävää objektia kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa. Ohjaaja kehottaa ensin katselemaan, tunnustelemaan, kuuntelemaan ja haistelemaan. Kohde on ruskea ja ryppyinen, sen pinta on vähän nahkea ja tuoksu mieto. Kun sitä rutistaa korvan juuressa, kuuluu kevyt huokaus.

Sitten objekti työnnetään suuhun, tunnustellaan kielen kärjellä sen röpöliäistä pintaa. Viileä pallero ei maistu ensin juuri miltään, mutta lämmetessä siitä alkaa irrota makeutta. Kitalakea vasten puristettuna se painuu littanaksi levyksi. Viimein saa luvan puraista: sitkeätä. Nielaistessa tuntee, kuinka pallero liukuu ruokatorvea pitkin. Hampaisiin jää tahmea riekale. Että voi yhdestä rusinasta irrota monenlaisia elämyksiä!

Anna 47/2010
Lue koko artikkeli tästä