Me kaikki toivomme parempaa – olipa se sitten kehollista hyvinvointia, onnellisempia ihmissuhteita, merkityksellisyyden tunteita tai kokemusta siitä, että kyvykkyytemme jollakin tärkeällä elämänalueella kohenee.

Muutos edellyttää, että jokin meissä muuttuu – olipa se tapa käyttää aikaa, lähestymiskulma tai uuden taidon hankkiminen. Ajatus siitä, että meissä itsessämme jokin muuttuisi, herättää lähes automaattisesti epävarmuuden tunteita ja usein myös pelkoa. On aika helppoa haaveilla muuttuneesta tilan – teesta, mutta kun on aika toteuttaa sitä, todella olla uudessa tilanteessa, voikin havaita jäykistyvänsä, kadottavansa varmuutensa, ehkä alkavansa pelätä. Ja sitten onkin jo melkein val – mis luiskahtamaan vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Vanha tilanne on ehkä hiukan kivulias, matalan energian tilanne, jopa onneton, mutta kos – ka siinä on oltu usein ennenkin, se on ainakin tuttu ja turvallinen.

Minä Olen -lehti 02/2016

Lue koko artikkeli tästä