Kokemuksia MBSR-kurssilta osa 1

Uuden elämän edessä (by Hanna-Leena Tikka)

Ensikosketukseni mindfulness-meditaatioihin tapahtui jo vuosia sitten Porvoossa. Tapaamisesta on jäänyt mieleen kuuluisa rusinaharjoitus sekä se, että vieruskaverini nukahti ja rupesi kuorsaamaan kesken meditaatioharjoituksen. En hennonnut herättää häntä.

Sen jälkeen Mindfulness painui minulta unholaan vuosiksi. Tänä talvena se on tullut uudestaan elämääni työpaikan kautta. Johtuen ehkä elämäntilanteestani Mindfulness kolahti kunnolla vasta nyt. Ja kuten monissa asioissa, minulle tuottaa iloa tietää, että matkani meditoijana on vasta alussa ja mitä tahansa voi olla kulman takana.

Tämä kirjoitus aloittaa sarjan, jossa käsittelen mindfulnessin eri aspekteja ja positiivisia vaikutuksia elämään, toivottavasti myös omaani. Toivon, että tällä matkalla minua auttaa erityisesti luontainen uteliaisuuteni ja avoimuus uusille asioille. Alku näyttää lupaavalta, ja pääni kihisee jo tulevien kirjoitusten aiheita. En tiedä mindfulnessista vielä kovin paljoa, mutta toivon, että tiedon karttuminen alkaa näkyä vähitellen myös kirjoituksissani.  

Jotkut tarvitsevat paljon tieteellistä faktaa ja tukea, ennen kuin uskaltavat ryhtyä harrastamaan meditaatiota tai meditaation kaltaisia asioita. Siksi tulen viittaamaan kirjoituksessani myös mindfulnessista tehtyihin tutkimuksiin.

Tällä hetkellä minulla on lukulistalla alan gurun Jon Kabat-Zinnin ”Full Catastrophe Living”. Kirjan nimi ainakin on mielenkiintoinen. Pääpaino kirjoituksessani on kuitenkin omassa kokemuksessani, koska kiinnostuneille on tarjolla paljon alan kirjallisuutta.   

Ensimmäisen kerran jälkeen olen innoissani. Siitä on jo aikaa, kun kiinnostuin jostain asiasta näin paljon. Se taisi olla bullet journaloinnin (eräänlainen päiväkirjan, muistikirjan ja kalenterin yhdistelmä, jossa yhdistyy luovuus ja ajanhallinta) löytyminen noin 5 vuotta sitten. Tavallaan mindfulnessesissa on kyse samasta asiasta, ajan hallinnasta, hieman eri näkökulmasta vain. Kun on läsnä hetkessä, aikaa vapautuu muille asioille.

Mindfulness ja jooga ovat serkuksia. Olen harrastanut joogaa vaihtelevalla menestyksellä jo vuosia, mutta haluaisin tehdä siitä säännöllisen tavan. Se on kuitenkin haaste kaltaiselleni duracell-pupulle, joka on aina menossa paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Joogaa on monia lajeja ja Intiassa löysin itse joogasta uuden meditatiivisemman puolen. Jos päälläseisonta- ym. vaativat fyysiset joogaharjoitukset aiheuttavat sinulle minun laillani stressiä, mindfulness voisi olla sinun juttusi, sillä sen voi oppia kuka tahansa.

Viime aikoina olen myös itse pyrkinyt ottamaan aikaa pelkkään oleiluun: siihen, että voi vain antaa asioiden tapahtua ilman, että pyrkii koko ajan itse vaikuttamaan niihin. Tämä tarkkailija-minä on minulle tuttu nuoruudestani; olen vain unohtanut hektisinä viime vuosina tämän puolen itsestäni. Meditaatiossa ei tietenkään niinkään tarkkailla muita ihmisiä vaan huomio kohdistuu omaan itseen. Uskon kuitenkin, että tuosta kyvystä vetäytyä tarkkailijan rooliin on hyötyä meditaatiossa.    

Tunti meditaatiota päivässä kuulostaa paljolta, ja aluksi mietin, miten hennon uhrata aikaa niin paljon. Kuitenkin nyt perehdyttyäni hieman MBSR-ohjelman ydinajatuksiin uskon, että tuo aika maksaa itsensä takaisin ja odotan innolla positiivista vaikututusta elämääni. Ja jos mediaatiohetken sijoittaa vaikka illansuuhun, aikaan ennen nukkumaanmenoa, niin uskon että muitakin asioita ehtii tehdä. Mindfulnessin filosofiaan kuuluu myös ymmärtääkseni se, että ei ole niin vaarallista, jos joku harjoitus jää välistä. Toki se voi vaikuttaa meditaation hyötyvaikutuksiin. Aion myös seurata näitä vaikutuksia päiväkirjassani. Let the journey begin!