Meditointi puhdistaa omaa kovalevyä ja vie aivot uusille urille. Sillä haetaan rauhoittumista, keskittymistä ja syvää unta. Siksi sitä käytetään myös kipuklinikalla ja terapiassa.
Parikymmentä ihmistä istuu hiljaa lattialla. Niin minäkin. Raps! Syttyikö tulitikku selkäni takana? Naapuri siinä hymyilee kuin Buddha, nostaa vasemman hartiani korkeudelle kynttilän ja alkaa tehdä liekillä pieniä ympyröitä. Ranneketju pitää kilinää korvani takana. Vaikenen ja painan silmät kiinni.

Tavallisena talvi-iltana Helsingissä opastetaan meditointia vähintään kolmessa paikassa. Olen vaipunut lattiatyynylle Sahaja-joogakeskuksessa Kampissa. Muutaman kadunkulman päässä Zen-keskuksessa on jo kilautettu kelloa istunnon päätteeksi. Aikuisopistossa taas alkaa yhden illan kurssi, jossa selitetään mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon alkeita, mutta sinne ei enää mahdu. Peruutuspaikoille jonotettiin. Tämä taitaa olla suosittua. Taas. Meditaatiolla on tuhansia vuosia pitkät perinteet uskonnoissa buddhalaisuudesta kristinuskoon. Maallisista versioista uusimpia on 1980-luvun alussa Yhdysvalloissa syntynyt mindfulness, joka tuli Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Nyt mindfulness on muun muassa pomovalmennuksen, psykoterapian ja kivunhoidon työkalu, mutta silläkin on juuret buddhalaisuudessa.

Hyvä Terveys 01/2012
Lue koko artikkeli tästä