Eroan tuosta miehestä, Leena Pennanen ajatteli. Mies oli juuri laskenut laivan
ravintolan pöytään mukillisen höyryävää teetä. Leena oli pyytänyt mintunmakuista
Kusmi-teetä, mutta miehen tuoma olikin vääränmakuista. Hän oli kaivannut vain teekupin kokoista palvelusta, mutta puoliso ei ollut kuunnellut minttu-sanaan asti.
Perheen tyttäret ja mies jatkoivat aamiaispöytäkeskusteluaan, mutta Leena katosi vihaisiin ajatuksiinsa. Inhoan tuota miestä, ne väittivät. En saa koskaan sitä, mitä pyydän. Nyt, haastatteluhetkellä, tuosta risteilystä on kulunut
muutama tunti, ja vihaisena tulvahtaneet ajatukset huvittavat Leenaa. Se, että Leena, 55, piti ajatukset itsellään ja naureskelee niille nyt, on vuosien harjoittelun tulos.

Leena tunnustaa olevansa kärsimätön ja nopealiikkeinen. Häntä ärsyttää, kun kassajono matelee tai kun joku ei tajua Leenan ideaa saman tien. Nuorempana Leena suuttui toisinaan niin, että tavarat lensivät seinään. Taipumus kärsimättömyyteen ei ole kadonnut, mutta nykyisin hän suhtautuu siihen toisin.
– Kun kärsimättömyys laukeaa, osaan tunnistaa sen ja valita, lähdenkö siihen mukaan. Toisaalta väsyneenä tulistun yhä helposti. Olen kuitenkin saanut armollisuutta itseäni kohtaan. On inhimillistä, että tipahdan joskus vanhoihin
tapoihini. Silloinkin osaan pysäyttää reaktioni nopeammin.

Kotivinkki -lehti 4/2016

Lue koko artikkeli!