Murehtija pelkää aina pahinta ja on jatkuvasti huolissaan – ihan kaiken varalta. Se on aika raskasta. Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.” Puhelimen vastaaja napsahtaa päälle. Lasken, kuinka monta kertaa olen yrittänyt soittaa ja kuinka monta minuuttia edellisestä yrityksestäni on. Kurkkuani kuristaa ja vatsaani vääntää pahemmin kuin ennen tärkeää työhaastattelua. Alan selata maanisesti Facebookia ja Helsingin Sanomien nettisivuja löytääkseni tiedon liikenneonnettomuudesta tai Suomenlahdelle iskeneestä tsunamista.

Jos minä saisin päättää, läheiseni vastaisivat aina puhelimeen. En enää edes muista kaikkia niitä kertoja, joina olen kytännyt puhelinta ja uutisia sydän kurkussa. Puhumattakaan niistä kerroista, joina olen lähtenyt kesken päivän tarkistamaan, onko suoristusrauta jäänyt seinään tai kahvinkeitin päälle. Oikeastaan niin käy jatkuvasti. Olen aina ollut kova stressaamaan töistä ja vellomaan ihmissuhdehuolissa. Lapsena varmistin usein äidiltäni ennen nukkumaan – menoa, ettei kukaan yritä murtautua taloomme yön aikana.

Trendi 10/2012

Lue koko artikkeli tästä